Erämaan armoilla
Yksin Vätsärissä ilman karttaa, kompassia, ruokaa tai suojaa.
Kun kone katosi horisonttiin, jäljelle jäivät hiljaisuus, tuntematon maasto ja yksi tehtävä: löytää omin avuin takaisin ihmisten ilmoille.
Vesitasolentokone jätti minut yksin.
Vesitasolentokone laskeutui järvelle, ovet aukenivat ja minä hyppäsin ulos. Sitten se nousi takaisin taivaalle. Katson konetta kunnes se katosi puiden taakse — ja ymmärsin olevani yksin.
Mukana ei ollut karttaa eikä kompassia. Ei retkimuonaa, telttaa tai makuupussia. Vain rajattu määrä selviytymisvälineitä ja vuosien aikana opitut taidot. Tehtävä oli selkeä: löydä omin avuin takaisin ihmisten ilmoille.
Jokainen maastonmuoto oli tulkittava paikan päällä.
Vätsäri on kivinen ja rikkonainen erämaa. Järvet, louhikot, suot ja tiheät metsät katkaisevat näkyvyyden ja pakottavat muuttamaan suunnitelmaa yhä uudelleen. Ilman karttaa jokainen maastonmuoto oli tulkittava paikan päällä.
Auringon, vesistöjen ja luonnonmerkkien perusteella piti päättää, mihin suuntaan jatkaa — tietämättä varmasti, veisikö valinta lähemmäs määränpäätä vai syvemmälle erämaahan. Suunnistus muuttui jatkuvaksi neuvotteluksi maaston kanssa.
Kyse ei ollut vain selviytymistaidoista.
Ruoka oli pyydettävä matkan aikana. Suoja yöksi oli rakennettava siitä, mitä ympäristö tarjosi. Jokainen päivä kulutti voimia, jokainen yö oli taistelu kylmyyttä vastaan.
Vaikeinta oli säilyttää toimintakyky ja tehdä järkeviä päätöksiä silloinkin, kun varmuutta oikeasta suunnasta ei ollut. Keho sopeutuu, mutta mieli vaatii jatkuvaa työtä — epäilys on vaarallisin este eteenpäin liikkumiselle.
Erämaa ei vastusta — se on vain välinpitämätön. Se ei halua sinua hengiltä eikä auta sinua selviytymään. Se on vain siellä, ja sinä olet siellä myös.
Tulossa Yle TV1:llä
ja Yle Areenassa.
Sarja on voittanut neljä Kultaista Venlaa ja kerännyt yli 90 miljoonaa katselukertaa.