Jäämerelle
426 kilometriä kanootilla Kalmankaltiosta Jäämerelle.
Joka päivä uusi vesistö, uusi kanto-osuus ja sama kysymys: pääsemmekö ikinä Jäämerelle?
Reitti, jota kumpikaan ei tuntenut.
Olin etsinyt vuosia kartalta mahdollisimman pitkää ja erämaista kanoottireittiä Suomen halki. Lopulta vesistöt yhdistyivät: Kalmankaltiosta Avisuorajoelle, Ivalojokea Inarijärvelle, Vätsärin yli ja Munkelvaa pitkin Jäämerelle.
Lähdimme Petterin kanssa reitille, jota kumpikaan, tai kukaan ei tuntenut. Aikataulu oli tiukka, eikä ylimääräisille päiville tai virheille ollut tilaa.
Kartalla yhtenäiset vesistöt katkesivat yhä uudelleen maaksi.
Alkumatkasta kannoimme ja raahasimme kanoottia Puljun erämaan soiden ja pajukoiden halki. Avisuorajoki kasvoi vähitellen Ivalojoeksi, ja matka alkoi viimein kulkea koskien mukana kohti Inaria.
Inarijärven pitkät selät vaihtuivat Vätsärin kiviseen sokkeloon. Siellä eteneminen kääntyi jälleen vastavirtaan. Sauvoimme ja kiskoimme kanoottia koskissa sekä kannoimme sitä soiden, louhikoiden ja jyrkkien rinteiden yli.
Kylmyys, sade ja uupumus kavensivat maailman seuraavaan jokeen.
Uutuanjoki vei meidät Norjan puolelle, missä se muuttui Munkelvaksi. Edessä olivat 20-metrinen putous, hengenvaaralliset kosket ja koko matkan raskaimmat kantamiset.
Kun makea jokivesi vaihtui suolaiseksi ja rannassa näkyivät ensimmäiset rakkolevät ja sinisimpukat, tehtävä oli suoritettu. Olimme päässeet Jäämerelle.
Kaksituntinen dokumentti
Puljun soista Jäämerelle.
Elokuvan kaikki musiikit on säveltänyt ja tuottanut: Samuli Raappana
